Maisaaren joulublogi - Lilja & Otso

Hei vaan kaikki, Lilja-mummo se täällä kirjoittelee! 

Lunta ei ole vielä tänne Maisaareen saatu, mutta kylmä tuuli puhaltaa rannoilla ja se tuoksuu talvelta. Onhan jouluun vielä aikaa, mutta minä en malta odottaa: kutsuin Otso-karhun teekupposelle pari päivää sitten ja hän nauraa hörötti nähdessään, että minulla oli jo joulukoristeet odottamassa lipaston päällä. Joulu hiipii hiljalleen tupaani, joka vuosi: ensin ripustan ikkunalle puisen linnun, jonka isäni veisti minulle kauan sitten. Seuraavaksi tulee ovikranssi, jossa on havuja ja pihlajanmarjoja. Joka adventti yksi kynttilä lisää: ne tuoksuvat mausteilta, hunajalta ja taialta.   

Puhelimme Otson kanssa pitkät postit saariston jouluperinteistä: karhuystäväni on kovin tietäväinen ja viisas, rauhallinen juttukumppani. Minä kerroin lapsuuteni jouluista Maisaaressa, ja kaikista niistä eri maiden talvisista juhlista, joita olen maailmanmatkoillani nähnyt. Otso kertoi niistä jouluista, joista hän on kirjoista lukenut. Mesikämmen kun on, hän nukkuu aina joulunaikaan eikä ole sitä koskaan itse kokenut. Tänä talvena hän on kuitenkin päättänyt valvoa! Koko saari on tohkeissaan ensi kesän Otava-leiristä, eikä hän siksi kuulemma muutenkaan malttaisi nukahtaa. Siksi tästä joulusta tulee erityinen, onhan se Otson ensimmäinen. Suunnittelimme aitoa saaristolaista joulupöytää: tummaa, makeaa leipää ja voita, lanttulaatikkoa, kalaa kymmenellä eri tavalla laitettuna. Jälkiruoaksi sahramipullaa ja itse leivottuja pipareita. Jokaiselle jotakin lempiherkkua. 

Teehetken jälkeen menimme Otson kanssa pihalle ja valitsimme sopivan joulukuusen, jonka merkitsimme solmimalla sen havuoksaan pätkän punaista villalankaa. Otson piti vielä ehtiä Hilinä-ketun luo palauttamaan muutama elokuva, joita hän oli lainannut, mutta ennen kuin hän lähti, sovimme himmelipäivän. Kaikki himmelini, olkikoristeeni, ovat ihan hapertuneet vuosien saatossa, ja ajattelin että olisi hauskaa askarrella niitä lisää yhdessä. Kutsumme mukaan koko joukon: Hilinän, Ahdin, Knuutin, Ilmarin, Stellan ja Tuovin. Etsimme ohjevideon netistä ja väsäämme koko illan yhdessä himmeleitä. Niitä voisi ripustella kuuseen, kattoon, ovenpieliinkin – ne ovat niin kauniita ja hentoja, kuin lumihiutaleet. Kaikki erilaisia, niin kuin me Maisaaren ystävyksetkin.